Kuntavaalit 9.4.2017

Kuntavaaleissa vastauksia työttömyyden hoitoon?

Tekstit koosti valmiista vastauksista TVY Median yhteyskoordinaattori Kaisa Heikkilä

Kuntavaalit lähestyvät ja TVY lähti kartoittamaan sekä jäsenyhdistysten tärkeinä pitämiä teemoja, että puolueiden vaaliteemoja työttömyyden osalta.

TVY:n jäsenyhdistykset nostivat työttömien näkökulmasta tärkeiksi teemoiksi kuntavaaleissa työllisyyden hoidon, terveyspalvelut ja niiden turvaaminen sote-uudistuksessa ja toimeentulon. Myös koulutus, toimintakyvyn ylläpitäminen, kohtuuhintaiset palvelut ja oikeudenmukainen ja ihmisarvoinen kohtelu nousivat tärkeiden teemojen joukkoon. Työttömien tukiverkostoa tulee laajentaa ja parantaa, byrokratiaa vähentää ja yhteistyötä parantaa.

Kysyimme myös jäsenyhdistyksiltä konkreettisia tekoja, mitä kuntien tulisi tehdä työttömien hyväksi. Ehdotuksiksi nousivat työttömien terveystarkastukset ja niiden kuntoon laittaminen, kuntien työllistäminen, työttömien yhdistysten tukeminen, ilmainen joukkoliikenne, kuntouttavan työtoiminnan jatkaminen sekä tiiviimpi yhteistyö koulujen kanssa. Ay-liikkeitä haastettiin mukaan toimimaan näkyvästi ja kuuluvasti työttömien puolesta. Kuntien pitäisi ottaa enemmän vastuuta työttömistä järjestämällä työ- ja koulutusmahdollisuuksia. Yleisesti toivotaan, että ei syyllistettäisi työttömiä tahattomasti. Kaikilla on oikeus kunnioittavaan kohteluun.
Puolueilta kysyttiin mille taholle kuuluu työmarkkinatuen rahoitus jatkossa, kenen vastuulle työllisyyspalvelut kuuluvat, onko järjestöt ja niiden tuottamat palvelut huomioitu kuntien hyvinvointistrategiassa, soveltuuko markkinaehtoinen kilpailutus työllisyydenhoitoon ja millä keinoilla työttömien työllistymistä tulisi kohentaa.

 

Seuraavat puolueiden edustajat vastasivat kyselyyn:
SDP – Tarja Filatov, kansanedustaja, työelämätyöryhmän puheenjohtaja
Vasemmistoliitto – Li Andersson, kansanedustaja ja puolueen puheenjohtaja
Suomen Keskusta – Katri Kulmuni, kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja
Vihreät – Lasse Miettinen, puoluesihteeri
Perussuomalaiset – Riikka Purra, puolueen poliittinen suunnittelija
Kansallinen Kokoomus – Pirre Seppänen, eduskuntaryhmän poliittinen sihteeri

1) Kuuluuko työttömille suunnatun työmarkkinatuen rahoitus jatkossa 1) kunnalle 2) maakunnalle 3) valtiolle 4) kunnalle ja maakunnalle 5) kunnalle ja valtiolle 6) maakunnalla ja valtiolle vai 7) valtiolle, maakunnalle ja kunnalle?

Nykyinen käytäntö on, että valtio maksaa työmarkkinatuen 100 %, kunnes työtön on ollut 300 päivää passiivisesti työmarkkinatuella. Tämän jälkeen kunta maksaa 50 % työmarkkinatuesta, kunnes työtön on ollut 1000 päivää työmarkkinatuella. 1000 työmarkkinatukipäivän jälkeen kunta maksaa 70 % työmarkkinatukikuluista. Kunta vapautuu näistä ns. ”sakkomaksuista”, kun työtön aktivoidaan työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen, jolloin valtio jälleen maksaa mahdollisen työmarkkinatukimaksun.

Tarja Filatov, SDP: Valtiolle, maakunnalle ja kunnalle.

Li Andersson, Vas.: Valtiolle, maakunnalle ja kunnalle. Vasemmistoliiton tavoitteena sosiaaliturvan kehittämisen suhteen on siirtyminen perustuloon. Mikäli perustulo otetaan käyttöön, on se kokonaan valtion rahoittama. Siihen asti vastuu työmarkkinatuen rahoituksesta tulee olla sillä taholla, joka vastaa työttömyyden hoidosta. Maakuntauudistuksessa on riski, että vastuu hajautetaan entistä useammalle taholle, kun maakuntiin siirtyy ELY-keskusten tehtäviä ja kunnille jää vastuu pitkäaikaistyöttömyydestä sekä kunnan työmarkkinatukiosuudesta. Pidän nykyisen käytännön jatkamista perusteltuna vain, jos kunnille tulee lisää mahdollisuuksia ja voimavaroja käyttää esimerkiksi palkkatuettuun työhön.

Katri Kulmuni, Kesk.: Kunnalle ja maakunnalle. Maakuntauudistuksen yhteydessä maakunnille siirtyy valtiolta TE- ja ELY-toimistojen palvelut sekä kunnilta sosiaali- ja terveyspalvelut. Muutokset nostavat esille kysymyksen siitä, onko nykyinen työmarkkinatuen rahoitusvastuu järkevä tilanteessa, jossa kokonaisvastuu näistä palveluista on maakunnilla. Asiaa pohtii parhaillaan virkamiestyöryhmä, jonka deadline on asetettu puoliväliriiheen.

Lasse Miettinen, Vihr.: Valtiolle, maakunnalle ja kunnalle. Valtion tulee kantaa keskeinen vastuu työmarkkinatuen rahoituksesta. Tämä on kivijalka sille, että kansalaisten turva työttömyyden varalle, kunnasta riippumatta, on täysimääräisesti rahoitettu. Muutoin pääsääntö on se, että työmarkkinatuen rahoittamiseen osallistuvat ne tahot, joilla on keinot ja työkalut myös vaikuttaa ihmisten työllistymiseen. Jos tämä ehto täytyy sekä kunnan että maakunnan kohdalla, on järkevää, että kummallakin on taloudellinen kannustin tukea ihmisiä matkalla työttömyydestä työhön niin hyvin kuin osaavat. Vastuiden jakautuminen työllisyysasioissa kunnan, maakunnan ja valtion välillä ei ole vielä lopullisesti selvillä, mutta pääasiallinen vastuu TE-palveluista näyttää olevan menossa uusille maakunnille. Kunnille on kuitenkin jäämässä tärkeä rooli alueen elinvoiman ylläpitämisessä, uusien työpaikkojen luomisessa ja työllisyyden edistämisessä. Jos vastuujako toteutuu näin, voi olla perusteltua, että sekä maakunnalla että kunnalla olisi osuus työmarkkinatuen rahoituksesta.

Riikka Purra, PS: Valtiolle, maakunnalle ja kunnalle. Työllisyyden hoidon järjestämisvastuun siirtyessä maakunnille on tarpeen toteuttaa alueellisesti toimivia ja tarkoituksenmukaisia ratkaisuja. Mitään päätöksiä asiasta ei ole vielä tehty. Ainakin isojen kaupunkien kohdalla erillisratkaisuihin on varmasti syytä. Maakuntien rooli joka tapauksessa kasvaa kaikilla alueilla.

Pirre Seppänen, Kok.: Maakunnalle ja valtiolle. Tällä hetkellä kunnat kantavat valtaosan työttömyyden kustannuksista. Kun maakuntauudistuksen myötä työkaluja siirretään maakunnan vastuulle, ei nykymuotoinen kustannusten jako valtion ja kuntien välillä ole enää perusteltu. Rahoitusvastuu pitää poistaa kunnilta tilanteessa, jossa niiltä myös vähennetään työkaluja työttömyyden hoitamiseen. Tästä huolimatta kunnilla säilyy yleinen toimiala ja elinvoiman edistämisen tehtävä (yleinen elinkeinopolitiikka, maankäyttö ja aluekehitystehtävät omalla alueellaan). Jokainen kunta voi tehdä valtavasti sen eteen, että kuntaan investoitaisiin ja että sinne syntyisi uutta työtä. Jatkossa TE-hallinnon rahoitus ohjataan maakunnille. Rahoituksen ja vastuu on hyvä kulkea käsi kädessä. Maakunnille on luotava riittävän vahvat kannustimet, jotta ne järjestävät tehokkaasti palveluita työnhakijoille ja pyrkivät siihen, että työttömyysjaksot ovat mahdollisimman lyhyitä.

2) Minkä tahon vastuulle kuuluvat työllisyyspalvelut 1) valtiolle 2) maakunnalle 3) kunnalle 4) kunnalle ja maakunnalle 5) kunnalle ja valtiolle 6) maakunnalle ja valtiolle 7) valtiolle, maakunnalle ja kunnalle 8) työttömälle itselleen?

”Perustuslain 18 § Oikeus työhön ja elinkeinovapaus. Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla. Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä.”

Tarja Filatov, SDP: Kunnalle ja valtiolle.

Li Andersson, Vas.: Valtiolle, maakunnalle ja kunnalle. Vastuu työllisyyspalveluista tulee varmasti muodossa tai toisessa olemaan kaikilla kolmella taholla myös jatkossa. Valtio vastaa rahoituksesta ja lainsäädännöstä, maakunta työllisyyspalveluista ja kunnat koulutuspalveluista sekä pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä.

Katri Kulmuni, Kesk.: Kunnalle ja maakunnalle. ELY-ja TE-keskusten tarjoamat nykyiset yritys- ja työllisyyspalvelut koottaisiin jatkossa yhteen ns. kasvupalveluiksi ja vastuu niiden järjestämisestä tulisi maakunnille. Samalla palveluiden tuotantoa avataan kilpailulle. Maakunta voisi tilata uusia kasvupalveluita yksityisiltä tai julkisomisteisilta yrityksiltä sekä kolmannen sektorin toimijoilta. Tulevat maakuntapäättäjät pääsevät siis vaikuttamaan siihen, millaisia yritys- ja työllisyyspalveluita juuri heidän alueellaan tarvitaan. Maakunnallinen vastuu on perusteltu, sillä työssäkäyntialueet ja yritysten toimintaympäristöt ovat usein yhtä kuntaa laajemmat. Uudistus ei muuta kuntien roolia tai yleistä toimivaltaa. Niiden tärkein tehtävä on jatkossakin luoda kasvulle, työlle ja elinkeinoelämälle suotuisaa toimintaympäristöä. Kyvykkäät ja halukkaat kunnat voisivat lisäksi toimia kasvupalveluiden tuottajina yhtiöittämällä tuotantoaan. Nämä palvelut tuotetaan nykyisin valtion monopolina.

Lasse Miettinen, Vihr.: Kunnalle ja maakunnalle. Maakuntauudistuksen kaikki yksityiskohdat eivät ole selvillä, mutta päävastuu työllisyyspalveluista näyttää olevan menossa maakunnille (joskin Uudellamaalla tähän saattaa tulla poikkeus pääkaupunkiseudun erityisolosuhteiden johdosta). Kunnille jää tästä huolimatta joka tapauksessa merkittäviä työllisyyteen vaikuttavia tehtäviä. Kunnan rooli tulee olemaan keskeinen koulutuksen, alueen elinvoiman, uusien työpaikkojen luomisen ja yrittäjyyden edistämisen saralla.

Riikka Purra, PS: Maakunnalle. Maakunnalla on järjestämisvastuu, valtio päättää työllisyystoimista ja määrärahoista. Myös työttömältä itseltä vaaditaan tietysti aktiivisuutta.

Pirre Seppänen, Kok.: Maakunnalle. Maakuntauudistuksen jälkeen järjestämisvastuu TE-palveluista on maakunnalla. Kunnat voivat toimia palveluiden tuottajina samoin kuin yksityisen sektorin ja kolmannen sektorin toimijat.

3) Onko järjestöt ja niiden tuottamat palvelut huomioitu (ja miten) kuntasi hyvinvointistrategiassa?

Kuntien hyvinvointistrategioissa on määritelty esim. lähipalvelut, kuten kirjastot, terveydenhoito ja iltapäiväkerhot. Pitäisikö myös kolmannen sektorin työllisyys, kuntoutus yms. katsoa osaksi kuntien lähipalveluja?

Tarja Filatov, SDP: Ei vastausta.

Li Andersson, Vas.: Järjestöjen rooli ja merkitys tulee mielestäni korostaa nykyistä enemmän. Järjestöjen työllistämistyö on vaikeutunut merkittävästi hallituksen linjauksista, joilla on haluttu siirtä painopistettä yksityisiin yrityksiin. Myös työllisyysmäärärahojen riittämättömyys on vaikeuttanut järjestöjen työtä.

Katri Kulmuni, Kesk.: Kolmannen sektorin mukanaolo kuntien hyvinvointistrategiassa on kannatettava ehdotus. Asiaa tulee kuitenkin pohtia tarkasti lainvalmistelun yhteydessä. Varsinaisiksi kuntien lähipalveluiksi voidaan lukea vain kuntien itsensä tuottamat ja järjestämät palvelut.

Lasse Miettinen, Vihr.: Kolmannen sektorin toiminta voi täydentää tärkeällä tavalla lähipalveluja, ja kunnan tulisi strategiassaan huomioida kolmannen sektorin tuottamien palvelujen rooli osana kunnan lähipalvelujen kokonaisuutta. Tämä ei luonnollisestikaan voi tarkoittaa veruketta, jolla julkinen valta vetäytyy vastuusta ja jättää sille kuuluvat tehtävät kolmannen sektorin kannettavaksi, vaan luontevaa kumppanuutta. Vaikka monet työllisyystehtävät siirtyvät kunnalta maakunnalle, on silti kolmannen sektorin toiminta luonteva osa kunnassa, lähellä ihmistä, tuotettujen palvelujen kokonaisuutta, ja kumppanuus järjestöjen kanssa kannattaa maakuntauudistuksen jälkeenkin huomioida kunnan strategiassa.

Riikka Purra, PS: Ei vastausta.

Pirre Seppänen, Kok.: Ei vastausta.

4) Soveltuuko markkinaehtoinen kilpailutus mielestäsi työllisyydenhoitoon?

Työttömien yhdistysten monipuolista työllisyystoimintaa, pääasiassa ”vaikeasti työllistyville”, on rahoitettu Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyspoliittisilla hankkeilla. Voidaanko tätä työtä tehdä pelkästään markkinaehtoisesti?

Tarja Filatov, SDP: Ei vastausta.

Li Andersson, Vas.: Ei sovellu.

Katri Kulmuni, Kesk.: Keskustalle on tärkeintä, että työttömät saavat työtä, ei se kuka palvelut tuottaa. Oleellista on siis palvelujen toimivuus, vaikuttavuus ja tuloksellisuus. Nykyiset TE- ja yrityspalvelut eivät ole pysyneet talouden ja työmarkkinoiden nopeassa muutosrytmissä. Esimerkiksi rekrytointipalvelut ja työnvälitys vaativat yhä enemmän erityisosaamista. Siksi reippaampi remontti ja palveluiden avaaminen kilpailulle on tarpeen. Merkittävää julkista vallan käyttöä sisältävät tehtävät säilyisivät kuitenkin edelleen viranomaistehtävinä. Tällaisia ovat esimerkiksi henkilölle maksettavien tukien tai korvausten myöntäminen.

Lasse Miettinen, Vihr.: Työllisyydenhoidon viemiseen yhä markkinaehtoisempaan ja kilpailutettuun suuntaan on syytä suhtautua erittäin suurella varauksella. Etenkin vaikeasti työllistyvät ja pitkäaikaistyöttömät jäävät helposti väliinputoajiksi, joiden tarpeisiin vastaaminen ei houkuta bisneslogiikalla toimivia alan kaupallisia toimijoita. Siksi tarvitaan vahvaa julkisen vallan vastuuta ja tätä täydentävää ei-markkinaehtoisten kolmannen sektorin toimijoiden erityisosaamista.

Riikka Purra, PS: Markkinaehtoisuus soveltuu tietyin osin myös työllisyydenhoitoon, mutta työttömien yhdistysten panostusta se tuskin voi korvata.

Pirre Seppänen, Kok.: Työllisyyden hoitoon tarvitaan julkista sektoria, yksityisiä toimijoita ja kolmatta sektoria. Kokoomuksen mielestä monituottajamalli soveltuu työllistämispalvelujen toteuttamiseen. Näin voidaan huomioida paremmin erilaiset ryhmät ja yksilölliset ratkaisut. Järjestöillä on työllisyyden hoidossa tärkeä rooli, sillä heillä on usein läheinen kosketus apua tarvitseviin.

5) Millä keinoin kohentaisit työttömien työllistymistä? Sana on vapaa.

Tarja Filatov, SDP: Työmarkkinatuesta aktiivinen työllistämisraha, Rinteen malli ja bonusportaat

1. Työmarkkinatuesta aktiivinen työllistämisraha, Rinteen malli ja bonusportaat

Rinteen perusmallissa jokaisella työttömällä on kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen oikeus käyttää työttömyysturvaansa työllistymissetelinä. Työllistymisseteli on peruspäivärahan suuruinen eli n. 700 euroa kuukaudessa ja se kestäisi enintään 300 päivää.

Jos ihminen on pitkään työttömänä tai hänellä on työntekoa vaikeuttava vamma tai hän on yli 60 –vuotias, työmarkkinatuen tasoisen työllistämistuen päälle pitää saada työllistämistukibonus. Bonus voi olla prosenttiperusteisesti palkkaan sidottu – kuten nykyisessä palkkatuessa – tai kiinteä lisäraha. Lisäksi tuen kesto tulee sitoa työttömyyden pituuteen. Mitä pidempi työttömyys on, sitä pidempi on tukijakso.

2. Kunnat haluavat työllistää, annetaan niille mahdollisuus

Kuntien työllistämiskokeilu sitoutti ja aktivoi kuntia työllistämään vaikeasti työllistyviä. Kuntakokeilun seurantatutkimuksen loppuraportin mukaan työllisyyskehitys kokeilukunnissa oli suotuisampaa kuin verrokkikunnissa.

Viime hallituskauden työllisyydenhoidon kuntakokeilu saavutti hyviä tuloksia ja valtio tuki 20 miljoonalla eurolla vuosittain tämän hankkeen onnistumista. Kunnat olisivat olleet valmiita jatkamaan toimintaa. Isoimmat kaupungit olisivat valmiita ottamaan vastuun jopa koko työllisyyden hoidosta.

Kuntakokeiluja tulee jatkaa kolmella tasolla:

  • Asiakaspalvelua tulee kehittää.
  • Alueellisia ja paikallisia verkostoja vahvistaa.
  • Integroivaa työvoima- ja työmarkkinapolitiikkaa tulee laajentaa.

Kokeilut voivat olla eri alueilla sisällöltään erilaisia ja painottaa eri asiakasryhmiä – esimerkiksi maahanmuuttajat, nuoret, pitkäaikaistyöttömät, osatyökykyiset, yrittäjät, yrittäjiksi aikovat, jne.

3. Kuntien sakkomaksua alennetaan, koska valtion aktivointiresurssit ovat puutteelliset

Sakkomaksuja alennetaan, jotta kunnat saavat enemmän resurssia vaikeimman pitkäaikaistyöttömyyden hoitoon. Puolet rahoituksesta siirretään kuntien työllisyyden hoitoon. Puolet rahoista jäisi valtiolle, minkä kautta luotaisiin mekanismi kuntien aktiivista työvoimapolitiikkaa tukemaan.

4. Välityömarkkinat tuovat osallisuutta ja lisäävät hyvinvointia

Pitkäaikaistyöttömyyden taltuttamiseksi tulee rakentaa tietoisesti avustavan työvoiman joukkoja, jotka voivat olla välityömarkkinaluonteisia. Työn uudelleenorganisointi tehdään järjestelmällisesti ja työntekijäjärjestöjen kanssa neuvotellen. Ikääntyneiden ja vammaisten tukien pitkäkestoinen käyttö mahdollistetaan ilman byrokratiaa. On tarpeen selkiyttää kriteereitä, joilla vammaisten palkkatuen voi myöntää pysyvästi.

5. Parannetaan julkista hankintaosaamista, lisätään sosiaalisten ja työllistävien kriteerien käyttöä

On tarpeen kohdentaa julkisia hankintoja välityömarkkinoita, pitkäaikaistyöttömiä, maahanmuuttajia, vammaisia, ammattiin opiskelevien työllistymistä tai harjoittelua tukevien yritysten tuotteisiin ja palveluihin. On myös tarpeen parantaa tilaaja-osaamista.

Rakennetaan eduskunnalle annetusta, uudistuvasta hankintalaista vaikeasti työllistettävien työllistämiseen kannustava.

6. Lex Taipale tuo inhimillisen ratkaisun poikkeuksellisen pitkään työttöminä olleille ja auttaa resurssipulassa

Vaikka pitkäaikaistyöttömien palveluja on kehitetty, eivät vuosia työttömänä olleiden ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien työllistymismahdollisuudet ole parantuneet. Tämän vuoksi näköpiirissä olevassa työmarkkinatilanteessa on perusteltua päästää osa ikääntyneistä pitkään työttömänä olleista henkilöistä eläketuen piiriin.

Eläketuen myöntäminen tarkoittaisi sitä, ettei kohderyhmään kuuluvien tarvitsisi olla työnhakijoina eikä TE -toimistoilla ja kunnilla olisi ”velvollisuutta” pyrkiä edistämään heidän työllistymistään. Eläketuen myöntäminen vapauttaisi sekä TE -toimiston että kuntien resursseja edistää niiden henkilöiden työllistymistä, joilla on työllisyyden parannuttua työvuosia jäljellä. Eläketuki vähentäisi työmarkkinatuen rahoituksesta kunnille aiheutuvia menoja.

7. Opiskelu on aina työttömyyttä parempi

On tärkeää huolehtia siitä, että työtön nuori pääsee koulutukseen, jotta tältäkin osin turvataan hänen pysyminen mukana yhteiskunnan toiminnassa, annetaan hänelle mahdollisuus saavuttaa lisäedellytyksiä työllistymiseen eikä hän pääse syrjäytymään.

Nykyisin työtön voi opiskella työttömyysturvalla, jos täyttää työvoimapoliittiset kriteerit. Kriteerien tulkinta on hankalaa ja eri TE -toimistojen päätökset vaihtelevat. Omaehtoista koulutukseen pääsyä tulee vahvistaa ja pääsykriteereistä on luovuttava määräaikaisesti.

8. Työttömien terveystarkastus

Varmistetaan, että työttömät pääsevät säännöllisin väliajoin terveystarkastuksin. Näin ennaltaehkäistään vakavampia sairauksia ja pidetään paremmin yllä työttömän työkykyä.

Vuonna 2011 säädetyssä laissa tuli kunnille vastuu työttömien terveystarkastuksista. Vahvistetaan lain toimeenpanoa ja varmistetaan, että vuoden työttömänä ollut pääsee terveystarkastukseen.

Jos tarkastuksessa käy ilmi, että työtön ei ole työkykyinen, huolehditaan siitä, että hän saa tarvittavan avun työkyvyttömyyseläkeprosessiin.

9. Kuntouttava työtoiminta oikealle kohderyhmälle

Nykyisin kuntouttava työtoiminta uhkaa valua palkkatuetuksi työksi – tosin ilman palkkaa, koska palkkatukirahoja ei ole riittävästi. Vedetään selvä raja kuntoutuksen ja palkkatyön välille.

Laajennetaan kuntoutusta siten, että sen aikana voi opiskella peruskoulun loppuun, hoitaa aikuissosiaalityön asioita ja irrottaa päiviä, jolloin voi tehdä palkkatyötä työehtosopimuksen mukaisella palkalla.

10. Kannustussovellus kertomaan kuinka paljon työstä jää nettona käteen

Luodaan älylaitteissa toimiva sovellus, jolla voi laskea satunnaisten työtulojen, työttömyysturvan, verotuksen ja asumistuen vaikutuksen.

11. Tinder-työtreffit – työ ja tekijä kohtaamaan paremmin

Kehitetään mol.fi -palvelua erilaisille kohderyhmille ja otetaan asiakkaat mukaan palvelujen kehittämiseen. Otetaan oppia kaupallisten treffipalvelujen asiakasystävällisistä teknologioista, jotta työ ja tekijä löytävät toisensa.

12. Lähipalvelua pitkäaikaistyöttömille, pois valmiusloukusta

Pidetään kiinni pitkäaikaistyöttömien kolmikantaisesta palvelukonseptista. Typpien eli työvoiman monipalvelukeskuksien pitkäaikaistyöttömien palvelujen siirrolle kuntiin luodaan toimiva järjestelmä.

Monipalvelukeskusten ja välityömarkkinoiden välille luodaan kumppanuussopimus ja välityömarkkinarahoitus siirretään paikalliselle tasolle. Näin turvataan mm. kuntouttavan työtoiminnan ja palkkatuen välinen tarkoituksenmukainen käyttö.

Henkilökohtaisen palvelun tarve on tunnistettava ja sille on turvattava riittävät resurssit, vaikka sähköisillä palveluilla voidaankin korvata osa työvoimapalvelusta. Pitkään työttömänä olleiden kohdalla työnohjaajat ja tukihenkilöt työpaikoilla ovat helpottaneet työnantajan ohjausvastuuta ja työntekijän integroitumista työhön.

13. Hallintorakenteet ryskyvät, selvitysmies turvaamaan työllisyyttä

Nuorten yhteiskuntatakuu on estänyt nuorten työttömyyden pitkittymistä ja nuorten syrjäytymistä ja tehostanut nuorten palveluja. Maakuntaitsehallintoon liittyvä hallintorakenteiden muutos edellyttää, että selvitetään olisiko kuntien vahvempi vastuu nuorten palveluista perusteltua. Maakuntaitsehallintoon liittyvä hallintorakenteiden muutos edellyttää, että selvitetään olisiko kuntien vahvempi vastuu nuorten palveluista perusteltua. Onhan kuntien vastuulle jäämässä mm. koulutuspalvelut, nuorten työpajat, etsivä nuorisotyö, ohjaamotoiminta, jne.

Ryskyvät hallintorakenteet ovat luoneet tarpeen selvittää, miten toimivia työmarkkinoita palvellaan tarkoituksenmukaisesti. Tarvitaan selvityshenkilö, joka selvittää työllisyyspolitiikan strategisen ohjauksen nykytilan ja kehittämistarpeet ottaen huomioon meneillään olevat hallinnon muutokset.

Lisäksi on arvioitava, miten työllisyys- ja yrityspalvelujen käytännön toteuttaminen onnistuu maan eri osissa, maakunnissa ja kaupunkiseuduilla ja se, miten turvataan yhteistyön nykytila ja kehittämistarpeet TE -hallinnon, Kelan ja kuntien välillä.

14. Työvoimapalvelut ja työllisyyden hoito tarvitsevat sukupuolivaikutusten arviointia

Työllistämisen välineistä ja työttömiä tukevista palveluista on tehtävä perusteellinen sukupuolivaikutusten arviointi. Tavoitteena tulee olla ikääntyneiden miesten ja nuorten miesten parempi työllistyminen. Nuorten miesten tarvitsema tuki on koulutuksessa ja työvoimapalveluissa kaikkien selvitysten mukaan olennaisen tärkeää.

Synnytysikäisten naisten työllisyysasteen vahvistamiseksi onkin kannustettava perhevapaiden tasaisempaan käyttöön ja huolehdittava varhaiskasvatuksen laadusta ja hillittävä päivähoitomaksujen hinnankorotuksia.

Li Andersson, Vas.: Vasemmistoliiton tavoitteena on, että pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi tehdään kunnollista työllisyyspolitiikkaa ja että siihen varataan riittävät työllistämismäärärahat. Työttömien palvelut on koottava yhdelle luukulle. Työttömyyden pitkittyminen pitää estää tarjoamalla työttömille heidän tarvitsemiaan terveyspalveluja, kuntoutusta, koulutusta sekä palkkatukityömahdollisuuksia. Kaikille työttömille on järjestettävä työttömien työterveystarkastukset. Kuntouttavan työtoiminnan väärinkäytöksiin on puututtava. Työttömien hyvinvointia on tuettava järjestämällä heille mahdollisuuksia käyttää kunnan liikunta- ja kulttuuripalveluita alennettuun hintaan

Katri Kulmuni, Kesk.: Mahdollisuus aktiiviseen työnhakuun pitäisi olla itsestäänselvyys ja sitä pitäisi tukea. Nyt kuitenkin monet kokevat järjestelmän lannistavana. Työttömien kyttäyksestä ja rankaisemisesta pitäisi päästä eroon. Työttömyysturvajärjestelmää pitää parantaa ja TE-toimistojen tulkintaa esimerkiksi sivutoimisuuden suhteen yhtenäistää ja selkeyttää. On hyvä asia, että jatkossa työttömyysetuutta voi käyttää myös starttirahana ja palkkatukena. Sipilän hallitus on tarttunut aktiivisesti juuri näiden haasteiden ratkaisuun. Työttömän osaaminen saattaa olla vääränlaista työnantajien tarpeisiin nähden. Uudelleenkouluttautuminen pitäisi helppoa ja edullista. Me haluamme muun muassa edistää mahdollisuuksia omaehtoiseen opiskeluun.

Lasse Miettinen, Vihr.: Suomi tarvitsee uutta työtä. Edellytykset siihen luodaan pitkälti kunnissa. Paikallisilla päätöksillä rakennetaan mahdollisuuksia paikallisille yrityksille menestyä ja kasvaa ja luoda uusia työpaikkoja. Paikallisilla päätöksillä ratkaistaan, millainen kunta on työnantajana ja miten työtön kohdataan. Työvoimapalveluissa, joita työvoimahallinto ostaa, kannattaa siirtyä maksamaan vaikuttavuudesta – suoritteiden, kuten kurssien ja yksittäisten palvelujen sijaan maksetaan siitä, että ihmiset työllistyvät. Tarvitaan myös uusia, ennakkoluulottomia kokeiluja, joissa otetaan palveluja käyttävät ihmiset paremmin mukaan vaikuttamaan palvelujen sisältöön. Kunnan itsensä tulee näyttää esimerkkiä. Tehdään kunnasta hyvä työnantaja, joka panostaa työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja hyvään johtamiseen ja kokeilee anonyymin rekrytoinnin kaltaisia tapoja varmistaa, että työpaikkaa ei ratkaise pärstäkerroin, vaan osaaminen. Työpaikat syntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Siksi kunnissa tulee ottaa paikalliset yritykset mukaan. Kun kuntien kilpailutukset tehdään oikein – jaetaan tarpeeksi pieniin osiin ja tiedotetaan niistä tehokkaasti -, pienillä ja paikallisilla yrityksillä on mahdollisuus päästä osallistumaan. Näin tarjotaan niille mahdollisuuksia kasvaa, hankkia näyttöjä vientimarkkinoille ja työllistää. Kuntien läpi kulkee joka vuosi miljardien rahavirta, jolla kunnat hankkivat tavaroita ja palveluja. Vihreät sijoittaisivat vähintään 10 % näistä kuntien hankinnoista edelläkävijäratkaisuihin, kuten energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan, älypalveluihin, kiertotalouteen, luomuun, digitalisaatioon: asioihin jotka samalla säästävät kunnan rahaa, uudistavat tätä maata ja luovat innovatiivisille suomalaisille yrityksille mahdollisuuksia kasvaa ja työllistää. Ykkösasiana niin valtakunnan kuin kuntien tasolla Vihreät lopettaisivat koulutuksesta leikkaamisen. Mikään ei ole yhtään pitemmällä aikavälillä niin turmiollista tämän maan hyvinvoinnille kuin koulutuksen ajaminen alas. Paras mahdollinen koulutus niin työuransa alkumetreillä olevalle nuorelle kuin osaamistaan täydentävälle aikuiselle on parhaita avaimia siihen, että työttömyyden jälkeenkin löytyy taas uusi työpaikka. Työttömyysturvan osalta heittäisimme romukoppaan työttömien kyttäämisen ja kyykyttämiseen. Ehdotukset, joilla lisätään työttömälle yhä uusia rajoituksia, velvoitteita ja rangaistuksia, eivät lisää tähän maahan yhtäkään työpaikkaa eivätkä auta ketään työllistymään. Sen sijaan korvaisimme nykyiset vähimmäisetuudet perustulolla, jota maksettaisiin jokaiselle aikuiselle ilman ehtoja kerran kuukaudessa. Perustulo vapauttaisi työttömän keskittymään mielekkäisiin asioihin, kuten työnhakuun ja kouluttautumiseen, viranomaisille raportoinnin sijasta. Perustulo ei tulisi nykyistä sosiaaliturvaa kalliimmaksi, sillä paremmin toimeentulevilta perustulo verotettaisiin pois. Silloinkin, kun työpaikka olisi tiedossa, moni voi joutua laskemaan, onko se kannattavaa ottaa vastaan. Perustulon lisäksi toinen tärkeä uudistus, joka purkaisi näitä kannustinloukkuja, olisi siirtyminen maksuttomaan varhaiskasvatukseen. Se helpottaisi monen perheen tilannetta ja tekisi työn vastaanottamisen kannattavammaksi, kun kotoa työhön siirtyessä eivät päivähoitomaksut alkaisi syödä tienattuja palkkatuloja kuten nyt.

Riikka Purra, PS: Työttömien aktivointitoimia tarvitaan, mutta oleellisinta olisi tietysti saada suomalaiset yritykset työllistämään. Talouskasvu, vientivetoisuus, työllisyyden kasvu.

Pirre Seppänen, Kok.: Jos kaikki oikeat keinot olisi tiedossa, niin työttömyyttä olisi varmasti vähemmän. Kaikki hyvät ehdotukset tähän ovat varmasti päättäjille tervetulleita. Työllistymiseen vaikuttaa sekä yleinen talouden kehitys sekä esimerkiksi yritysten kilpailukyky. Julkisesta taloudesta huolehtiminen sekä kohtuullinen veroaste vaikuttavat niihin raameihin missä uusia työpaikkoja syntyy. Päätöksentekijät voivat vaikuttaa siihen, ettemme luo tarpeettomia esteitä työllistymiselle tai työllistämiselle. Kokoomus haluaa poistaa työllistämisen esteitä ja tehdä työn vastaanottamisesta kannustavampaa. Joustot työmarkkinoilla ja työpaikkasopiminen loisivat uusia työpaikkoja, jotka hyödyttäisivät nimenomaan työttömiä. Tämän lisäksi on tarkoin arvioitava nykyisen sosiaaliturvan kannustinloukut esimerkiksi työn vastaanottamisen suhteen. Sosiaaliturva ei saa olla loukku, jossa itsensä työllistäminen tai osa-aikainen työllistyminen tulee mahdottomaksi tai liian hankalaksi. Nuorille ja pitkäaikaistyöttömille hyvä malli voisi olla osallistumistulo, jossa saisi itse ehdottaa jotain tapaa olla osallisena yhteiskunnassa ja parantaa omia työllistymismahdollisuuksia. Lisäksi Kokoomus haluaa korostaa koulutuksen merkitystä ja uudelleen kouluttautumisen eri muotoja työllistymisessä.