Työttömien Keskusjärjestön lausunto HE/93

Työttömien Keskusjärjestö kiittää eduskunnan talousvaliokuntaa lausuntopyynnöstä.

Hallituksen esityksessä 93 ehdotetaan ”säädettäväksi laki julkisista rekrytointipalveluista ja osaamisen kehittämispalveluista, laki alueiden kehittämisen ja kasvupalvelujen rahoittamisesta sekä laki yksityisistä työnvälityspalveluista. Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta, laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta, laki alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta ja laki valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi esitetään kumottaviksi. Esitys liittyy maakuntauudistukseen sekä hallituksen esitykseen laiksi alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.”

Työttömien Keskusjärjestö pyrkii tässä yhteydessä lausumaan vain lain mahdollisista taloudellisista vaikutuksista työttömien yhdistysten toiminnan ja toimintaympäristön näkökulmasta katsoen (tehtävä on haastava, koska emme tunne talousvaliokunnan roolia lakiuudistuksessa). On huomionarvoista, että maakuntauudistus on täysin kesken ja lausuttavana olevaan lakiesitykseen liittyvää toimijaa, maakuntaa ja sen toimivaltaa, ei ole tämänhetkisessä lainsäädännössä määritelty. Työttömän määrittely on myös lainsäädännössä täsmennettävä.

Ns. kolmas sektori, johon työttömien yhdistysten toiminta lasketaan tuottaa rahallisesti mitattuna noin kolmanneksen julkisista työvoimapalveluhankinnoista. Kohderyhmänä työttömien yhdistyksillä on haasteellisinta joukkoa työttömistä, joista kuitenkin suurin osa selkeästi haluaa työtä, mutta oman asuinpaikkakunnan tai tilanteensa takia työ on vaikeasti hankittavana.

Hallituksen esitys 93 on huolellisesti valmisteltu, mutta kolmannen sektorin rooli on kuitenkin varsin lyhyesti käsitelty esityksessä. Alla on yksityiskohtaisia huomioita:

Työllisyyspoliittisen avustuksen kumoaminen on erittäin huolestuttavaa ja vähentää kolmannella sektorilla palveluita mm. palkkatuettua työtä, työkokeilua ja kuntouttavaa työtoimintaa.

Työllisyyspoliittinen avustuksen lopettamisen merkitys nähtiin ainoastaan palkkatukityöpaikkojen vähenemisen näkökulmasta. Työllisyyspoliittista avustusta on muutoinkin jo vähennetty hallituskauden aikana.

Työllisyyspoliittisella avustuksella mahdollistettiin avustuksia saavissa yhdistyksissä myös työkokeilu- ja kuntouttavan työtoiminnan paikkojen ohjaustoimintaa. Työllisyyspoliittisen avustuksen lopettaminen vaikuttaa siten paljon laajemmin, kuin pelkästään palkkatukipaikkojen menettämisen näkökulmasta. Voikin olla, että jos korvaavaa rahoitusta ei löydy maakunnista tai kunnista, niin koko toiminta ajetaan alas. Riippuukin paljon jatkossa, mitkä ovat kuntien ja maakuntien intressit tukea matalan kynnyksen työllistämistoimintaa jatkossa kaikista vaikeimmassa työmarkkina-asemassa oleville työttömille.

Hallituksen esityksessä 93 todetaan, että ” Maakunnat voisivat myöntää tukea työllisyyden, osaamisen ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen liittyviin kehittämishankkeisiin.” Mitään vaatimuksia ei maakunnille kuitenkaan esitetä, joten tässä on vaikea sanoa, rakentavatko maakunnat jotain vastaavaa. HE 93:n pääpaino on selvästi työllisyyspalveluiden avaamisesta markkinoille palveluohjausta myöten.

Palkkatuettu työ on yhdistyksissämme vaikuttavampaa, kuin kuntouttava työtoiminta tai työkokeilu, jos mittarina on avoimille työmarkkinoille siirtyminen.

Kyselyidemme perusteella, palkkatuettu työ on selvästi vaikuttavampaa kuin kuntouttava työtoiminta, jos mittarina pidetään avoimille työmarkkinoille siirtymistä, ja jonkin verran parempi kuin työkokeilu. Myös työttömät arvostavat työtä parhaana toimenpiteenä.

Nykyistä valtionosuusjärjestelmää, jossa kunnat maksavat 300 työmarkkinatukipäivän jälkeen 50 % työmarkkinatukimenoista ja 1000 työmarkkinatukipäivän jälkeen 70 % työmarkkinatukimenoista, joista ne vapautuvat vain jos järjestävät aktiivitoimenpiteitä, on kannustanut kuntia järjestämään palveluita. Kuntien omassa toimintavallassa on ollut kuntouttavan työtoiminnan lisääminen, joka näkyy selkeästi tilastoissa myös epätarkoituksen mukaisessa valossa. Viimesijaisesta kuntouttavasta työtoiminnasta on tullut ensisijaista palvelutoimintaa:

Työttömien Keskusjärjestön kysymys talousvaliokunnalle on: halutaanko, että tämä kehityskulku jatkuu tällaisenaan? Työttömien Keskusjärjestön vaatimus on, että palkkatukivaroja avataan nykyistä enemmän kolmannen sektorin käytettäviksi (4000 henkilötyövuotta on parempi, kuin 3000 henkilötyövuotta, muttei se riitä), jotta myös kolmannella sektorilla voidaan nyt ja jatkossa toteuttaa asiakkaan näkökulmasta tarkoituksenmukaista työllisyyspalvelua.

Ruotsissa ja Tanskassa käytetään esim. palkkatukea Suomea huomattavasti enemmän.

Lähtevätkö työttömien yhdistykset kilpailemaan työllisyyspalveluiden tuottamisesta?

Työttömien yhdistykset jakautuvat yhä selvemmin niihin, jotka pyrkivät järjestämään matalan kynnyksen kohtaamispaikkatoimintaa ja niihin, jotka toimivat monipuolisina palvelutoimijoina sekä elinkeinon harjoittajina tai osana laajempaa palveluketjua. Jälkimmäisten kohdalla on käyty keskustelua erilaisista liiketoimintamalleista ja paikkakunnilla on pohdittu erilaisia konglomeraatteja, monialayhtymiä, jonka osapuolilla olisi eri rooleja, jotta voitaisiin vastata julkisiin hankintapyyntöihin.

Alla on joitain huomioita, mitä haasteita Työttömien Keskusjärjestö näkee yhdistysten näkökulmasta, kun lähdetään palveluntuottajan rooliin markkinamallissa:

Markkinointikustannukset lisääntyvät huomattavasti, koska palvelunohjaus on tapahtunut pääosin joko TE-toimiston, kunnan tai sitten viidakkorummun kautta. Jos asiakas pääsee valitsemaan, niin tuottajien markkinoilla erottumiseen liittyvät markkinointikustannukset lisäävät palveluiden hintaa.

Yhdistyksen riskinottokapasiteetti: Jos yhdistyksen hallitus koostuu työttömistä, niin hallituksen rahallinen riksinottokyky jää vähäiseksi. Säätiömuodossa ei ole vastaavaa ongelmaa. Selvitysasiamies Tuija Braxin raportista, pohdittiin mm. tarvitaanko yhdistyslain muutosta, että esimerkiksi toiminnanjohtajan henkilökohtaista roolia vahvistettaisiin vastuukysymyksissä.

Palveluiden laatu: Palkkiomallit, joita maakunnissa rakennetaan ratkaisevat pitkälti, mikä on palveluiden laatu. Palveluntuottajat tarjoavat sitä mitä tilataan – eivät välttämättä sitä, mitä työtön itse tarvitsee. Palveluiden sisällä tulee olla joustoa.

Mihin kannustetaan ratkaisee paljon, mitä saadaan ja miten estetään kermankuorinta palveluissa. Yhdistysten asiakkailla ei aina ole ensisijaisena ongelmana työttömyys. Voi olla muita sosiaalisia tai terveydellisiä ongelmia, tai esimerkiksi ulosottovelka, joka estää toimenpiteiden toimimista tarkoituksenmukaisella tavalla. HE93 avataan työkykyarvioiden merkitystä.

Mutta riittääkö pelkästään työkyvyn arviointi, vai pitäisikö olla vielä kokonaisvaltaisempi palveluarvio, joka sisältäisi, koulutuksen, sosiaalisen tilanteen, ulosottovelkaongelmien yms. työllistymistä estävien seikkojen selvittämisen? Näiden ongelmien kanssa yhdistykset ovat tekemisissä ja jos näitä ei oteta huomioon kannusteissa, on vaarana kermankuorinta. Kermankuorinnassa riskinä on, että palvellaan vain asiakkaita, joista uskotaan saatavan palkkio.

Yleishyödyllisen toiminnan ja elinkeinotoiminnan rajapinnat ovat haasteelliset

Yhdistykset, joilla on elinkeinotoimintaa pitävät kahta kirjanpitoa. Elinkeinotoiminta on arvonlisäverovelvollista toimintaa, jota yleishyödyllinen toiminta ei ole.

Ongelman muodostaa nyt ja enenevässä määrin jatkossa sen, miten viranomaiset tulkitsevat yhdistyksen toimintaa. Jos yleishyödyllisenä pidetty toiminta tulkitaankin elinkeinotoiminnaksi, vaarana on, että esimerkiksi palkkatukitason vähenemisen lisäksi vähenevät myös muut tuet. Palkkatukea voidaan periä takautuvasti takaisin, jos TE-toimisto tekee väärän tulkinnan.

Jos yhdistyksellä on muuta rahoitusta ongelmat voivat monistua elinkeinotoimintatulkinnan seurauksena. Esimerkiksi STEAn avustus on vain yleishyödylliseen toimintaan. Jos päällekkäisyyttä havaitaan, syntyy ongelmia.

Elinkeinotoiminta työllisyystoimintana vähentää muun yleishyödyllisen toiminnan painoarvoa yhdistyksen toiminnassa. Ihmiset eivät tee vapaaehtoistyötä yrityksille.

HE 93 on sen verran laaja kokonaisuus, että tuskin kovin pienet toimijat lähtevät tarjoamaan palveluita. Mielestämme esityksessä vähätellään markkinoille osallistumisen kustannuksia. Jokaiseen hankintaan osallistuminen on työpanoksena kustannus niille toimijoille, jotka osallistuvat hankintakilpailuun! Menetelmä rasittaa myös niitä toimijoita, jotka eivät voita hankintakilpailua. Hankintamenetelmä itsessään johtaa pidemmällä tähtäimellä markkinoiden keskittymiseen, kun osaaminen keskittyy ja kilpailijat vetäytyvät tappioineen.

On oletettavaa, että yritysten ja yhdistysten konkurssit lisääntyvät. Tämä on työttömien palveluiden saannin näkökulmasta suuri riski. HE93 on muokattu siten, että jokaisessa maakunnassa tulee olla minimipalvelu tarjolla. Miten minimi voidaan turvata, jos markkinatoimija on mennyt konkurssiin? Johtaako tämä ylikapasiteettiongelmaan, jotta voidaan turvata minimipalvelutaso? Sekin on tietysti parempi, kuin, että palvelua ei ole laisinkaan, mutta on tärkeää kuitenkin tunnistaa tämä asia.

Konkurssit eivät välttämättä ole toimijan omasta toiminnasta kiinni, vaan siihen vaikuttaa myös viranomaisten toiminta. Kaarinan työttömät ry:n konkurssi on surullinen esimerkki, kuinka nopeasti saadaan hukattua 20 vuoden yhteistyökuviot. Kaarinassa oli pitkään ja tasaisesti korkea työllisyyspalveluiden aktivointiaste, mutta vuoden 2012 jälkeen kunta on haparoinut etenevissä määrin. Palvelunohjaus ei ole pelannut entiseen malliin. Kaarinan työttömät ry joutui konkurssiin v. 2018.

Konkurssin taustalla on huonosti hoidettu markkinamalli. Yhdistyksen toiminnan pohjana oli pitkään kunnan myöntämä yleisavustus, joka oli suuruudeltaan 65 400 euroa. Silloin toiminta oli vakaata ja ennustettavaa. Tämä yleisavustus muutettiin suoritusperusteiseksi. Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaasta maksettiin tarjouskilpailun johdosta yhdistykselle 29,30 € per kuntouttavan työtoiminnan asiakas/per toteutunut päivä. Ongelmaksi muodostui asiakasohjaus. Kunta ja TE-toimisto eivät pystynyt osoittamaan hankkeelle kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita. Yhdistyksen liiketalousmalli ei toiminut ja yhdistys oli pakko vetää konkurssiin.

Lopputuloksena on, että kunta ei ole toipunut, vaan työmarkkinatuen valtionosuuksien palautukset ovat yli viisinkertaistuneet vuodesta 2012 lähtien. Työttömät ovat jääneet vaille mielekkäitä järjestettävissä olevia palveluita.

Näiden yllä olevien huomioiden sekä muiden kokemusten perusteella Työttömien Keskusjärjestö ry arvioi, että yhdistysten osallistuminen maakuntien työllisyyspalvelukilpailutuksiin jää suhteellisen vähäiseksi. Yhdistysmuotoisen vertaistukeen perustuvien toimintamallien ylläpitäminen ja kehittäminen täytyy ratkaista erikseen maakuntatasolla.

Muita huomioita tai esille nousseita kysymyksiä

Ehdotettuun esitykseen ei sisälly julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettua lakia vastaavia säädöksiä tieto- ja neuvontapalveluista, valmennuksista ja koulutuskokeilusta. Tuleeko maakunta toteuttamaan harkintaa ja sisällyttämään näitä omaehtoisesti toimintoihin?

Ohjaamojen järjestäminen koko maahan on sisällöllisesti kannatettavaa, mutta meillä ei ole antaa kustannusarvioita.

Työttömät tarvitsevat edelleen myös henkilökohtaista asiakaspalvelua kaikissa palveluiden rajapinnoissa. Näihin on syytä varautua.

Helsingissä 3.10.2018
Jukka Haapakoski
Toiminnanjohtaja
Työttömien Keskusjärjestö ry
+358 50 577 2580
jukka.haapakoski(@)tyottomat.fi

Print Friendly, PDF & Email